Vappu...

Menee meikäläisellä kotona. Ihan yksin. Koiran ja kissojen kanssa. Kyllä, ihan omasta tahdosta ja hyvillä mielin! Hulluko? Ehen, tai ehkä vähän. nyt on vaan sellanen olo, että ei pysty, ei kykene enkä edes halua lähtee mihinkään.

Mitä ihmiset sit vappna juhlii? Vai onko se vaan tekosyy päästä ottamaan bisseä tonne puistoon? Eiköhän se kuitenkin oo jo perinne, että lakitetaan jotakin patsaita ja niin edespäin. Meikäläinen on niin huono noissa perinteissä, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Eikä mulla kyllä sitä lakkiakaan ole, HEH. 

Itse juhlistan vappua kevään ja alkavan kesän kunniaksi. Tosin, eihän tuo kevätkään ole kunnolla vielä alkaut. Hiljaa hyvä tulee. Juhliminen onnistuu multa varsin hyvin yksin, noiden karvaisten kanssa. Hyvää musaa, leffaa (lukekaa: pelaan), hyvää ruokaa ja kunnon iltalenkki päälle, toivottavasti poutasäässä! AH. Meikäläinen ainakin nauttii. En kaipaa ihmislaumaa ympärille, varsinkaan kännissä örveltävää ja säheltävää. 

Fiilistä, mistä sitä ammentaa? Mun päivä kusi totaalisesti, melkein, heti kättelyssä. Koira veti ihan omat showt aamulenkillä, en saanu aamukahviini tarpeeksi maitoa, kännykkä oli häviksissä, aamutupakka katkes jne. Tossa oli jo ihan tarpeeks ensimmäiseen tuntiin, tai kahteen. Ja jotta päivä ei olis jatkunu sen paremmin, niin verrkopankkitunnarit päättivät hirttää ittensä. Varmana johonkin virtuaaliseen mäntyyn. Vittu. Anteeksi voimasana, ottaa vaan niin paljon päähän. Hetken kirottuani, kirottuani ja kirottuani vähän lisää olin saanut soitettua Nordealle ja kyttikselle. Pankissa käynti kusi, meni reisille ja mitä näitä nyt on sanontoja? Kun eivät voi antaa mulle toimivia tunnuksia, koska näkyvää vikaa ja/tai toimintahäiriötä ei ole. Selvittelevät asiaa ja jos eivät löydä, niins aan uudet tunnukset. Sitä ennen täytyy kuitenkin hakea henkakrit, ksoka ovat menneet vanhaksi. Kyttiksellä menikin ihan jees ja uudet henkkarit on taskussa varmanakin parin viikon päästä. 

Iltasuunnitelmissa lenkin, ruoan ja juoman lisäksi on NHL:n playoffit. Te, jotka ette jääkiekkoa seuraan, tai siitä mitään ymmärrä niin ignoratkaa tämä. Huikea Suomalis ilta/yö edessä, sen verran monta kaveria viilettää tänään sen pienen mustan lätkän perässä ja tuppii toisiaan ympäri kaukaloa. Hienoa urheilua!

Crosby, Toews, Price, Getzlaf, Ovie, Sedin, Zhara, Backes

Blackhawks, Wild, Ducks, Red Wings, Canucks, Sharks, Blues, Kings
Penguins, islanders, Canadiens, Senators, Capitals, Rangers, Bruins, Maple Leafs

Loppukenevvyksesi tarjoan muutaman kuvan näistä karvasista.

Inspiraatio

Se on tällähetkellä meikäläiseltä ihan kadoksissa. En oo saanu tuotettua edes mitään tekstiä, ja sekös mua ärsyttää... Niin kovin ku halusin tästä tehdä uuden, mukamas kunnollisen harrastuksen.

Mistä tällanen sitten johtuu? Nythän on kevät, kesä tulossa ja kaiken pitäis olla hyvin. Itseasiassa ei mulla nyt asiat huonosti ole, kai? Töissä käymisen lisäksi en jaksa kotonakaan paljon mitään touhuta. Kämppä on omasta mielestä kauheessa kunnossa, ihan epäjärjestyksessä. Ehkä mä sitten jaksan jotakin tehdä, kun nuo puhtaat haarukat ja lautaset oikeesti loppuu?

Koiran kanssa on aina kiva käydä lenkillä ja leikittää noita kahta muutakin karvakasaa, en nyt sentään laiminlyö niitä, mutta se mikä tässä huolettaa on se, että laiminlyön itseäni. Fyysinen kunto rapistuu edelleen. Lenkit, venyttelyt ja kaikki muukin omaan hyvinvointiin liittyvät asiat, jotka mun piti alottaa oikeesti jo viikkoja sitten...

Jollain jotain erityisiä vinkkejä? Pitäisikö sitä vaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja tehdä?

ps. Nyt en tosiaan saa tuotettua enempää tekstiä, katotaan (lähi?)tulevaisuudessa lisää!!

Voi väsymys! ja Asenneongelma!

Miten voikaan väsyttää näin jumalattoman paljon? Lähinnä henkisesti? En kyllä oikeen nukku viime yönä, mistälie sitten johtuu. Aamuvuorokin tuli vietettyä töissä, vaikka olisi kiinnostanut... noh tiedätte varmasti kuinka paljon!

Kuva.

Töissä on ihan jees ja asukkaat on jotkut jopa ihania, mutta... Se - aivan varmasti jokaisen - työpaikan ongelma. Se ainainen vinkuminen jostakin. Mikään ei ole koskaan hyvin, lähestulkoon kaikki on päin sitä itseään tai asiat on vähntäänkin hoidettu - helvetin - huonosti. Tämä ei siis ole minun mielipiteeni, vaan monen, monen muun. En sano, että olisin 110% tyytyväinen kaikkeen, mutta eihän täydellisyyttä voikkaan olettaa? Vai voiko? Oon nyt ottanu sen tyylin ja asenteen, että olen 8h töissä ja kun lähden kotiin niin se siitä. Lopetan sen turhan stressaamisen mistään, koska ei se mitään auta - se on niin huomattu. Tekisin vain hallaa itselleni - ja myös työpaikalleni - jos miettisin jokaista sanaa, tekoa ja jopa systeemistä riippuvia asioita, joihin en voi itse vaikuttaa - hulluksihan siinä tulisi - eikö? 

Kuva.

Asenteella on moneen asiaan suuri merkitys, teet sitten mitä tahansa. Oon huomannu, että jopa "itsestään vähemmän riippuvat" asiat, eli asiat, joissa oma vaikutuksesi ja suorituksesi on pieni verrattuna ryhmän vastaavaan Asiat sujuvat paremmin kun painat menemään positiivisella asenteella. Vaikka osuutesi on pieni, voit vaikuttaa muiden toimintaan positiivisesti, jos uskot omaan tekemiseesi, etkä ole liikkeellä "ei tämä kuitenkaan onnistu" meiningillä. 

Kuva.

Asenneongelma on sellainen asia, jota vihaan ihmisissä. Mistä tällainen johtuu? Haluaako ihmiset tahallaan pilata muiden fiiliksen? Vai haluavatko he epäonnsitua tahallaan? kuluttaa energiaaa turhaan murehtimiseen sen sijaan, että yrittäisivät, vaikka tilanne vaikuttaisikin vaikealta? 

Näitä voitaisiin soveltaa melkein kaikkeen elämässä. Vai keksiikö joku tilanteen, jossa asenneongelmasta olisi hyötyä?

Wohoo! Vettä!

Taivaalta sateen muodossa meinaan. Aivan mahtavaa! Sulaa nämä viimeisetkin lumet  (nytkun sanon, niin varmasti sitä saadaan viimeistään ensi viikolla lisää) ja pääsee kevät alkamaan kunnolla! Meikäläinen ainakin kyllästy tohon suunnattomaan lumen määrään! Mietin jo useamman hetken, että onko meillä vielä kesä-heinäkuussa tuota valkoista paskaa, joka on muuten ollut maassa marraskuusta(?) lähtien? Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tuo lumi tuolta häviää, eikä edes niin hitaasti, mutta varmasti! Toi sade myös raikastaa ilmaa ihan uskomattoman paljon! Vaikkei mitenkään ihmeellisemin tuota pölyä, siitepölyä yms. paskaa olekkaan vielä.

Ja ei näin paljon hyvää mieltä, etteikö jotain huonoakin! Vesisade on kaiksita vittumaisin keli, jos puhutaan tuon koiran kanssa lenkille lähdöstä. JESUS. Bella vihaa, vihaa, suorastaan vihaa vettä ja kaikkea muutakin märkää! "Turkkihan siinä kastuu!" sanottiin jossakin lastenohjelmassa joskus ja meillä sanottaisiin myös, jos osattaisiin puhua! Pelkästään rappukäytävän kynnyksen yli meneminen tuntuu olevan mahdottoman vastenmielistä, saatikka sitten ne lätäköt, märät nurmikot, muta ja märkä asfaltti. "Voivoi!" Sanon minä, ulos on mentävä. Hauskaa tässä onkin se, että vesisade ei haittaa ulkoiluttajaa, vaan ulkoilutettavaa :D

Ja jottei tämä jäisi tähän, niin kuinkas sattuikaan, että meillä oli lääkäriaika juurikin tänään. Noh, ei muutakun ajoissa liikkeelle, hyvin pitkät ja kestävät hermot, sadevaatteet ja pyyhe mukaan! Ensin bussilla keskustaan ja sieltä kävellen lemminkäisen kadun Pet-Vettiin. Bella sai rokotukset, kynnet leikattiin ja katsottiin muutenkin koira läpi. Hienon arvosanan hän sai. Ja paljon kehuja! On hän kuulemma "poikkeuksellisen kiltti, rauhallinen ja tottelevainen 1- vuotias." Varsinkin vieraassa ja stressaavassa paikassa, jossa on paikalla muitakin eläimiä, niin kissoja kuin koiriakin. Omistaja ottaa tästä kaiken kunnian itselleen, kerrankin! Saan olla itsetäni erittäin ylpeä! Hememtin hankalan ja hermoja raastavan alun jälkeen mulla on maailman paras koira!!!

Ostin sitte Bellalle "lahjaksi" uudet valjaat.
Heh, hän niistä tuskin välittää sen enempää kuin muistakaan,
 mutta ompahan kivan näköset. ;)

Ei hän voi pysyä kahta sekuntia paikallaan, että sais järkevän kuvan.

Ja nyt siihen mihin tämän blogin pitäisi perustua! Mielipiteeseen! Mua ärsyttää suunnattoman paljon tämä ihmisten vinkuminen. Tälläkertaa siis tästä vesisateesta! Lapsien äidit parkuu, kun ei pääse ulos, tai sitten jos pääsee niin on hemmetin vaivallosita pukea ja riisua sadevaatteet yms. Bussissa saa kuunnella, kun ihmiset valittaa "kipeeksihän tässä sateessa tulee" ja voi kun on kamalaa, kun uudet kengät menivät pilalle sateessa ja lätäköissä. HUOH. Pitääkö ne uudet kengät laittaa sateeseen? Sateenvarjot ja sadevaatteet on myös keksitty! Jos ihmiset eivät viitsi pukeutua asianmukaisesti niin miksi ihmeessä valittaa? Jääkööt sinne kotiin sitten. Ainiin, mutta sittenhän vingutaan, kun ei ole hoidettu kaikenmaailman asiaoita ajoissa - koska satoi. Sää on sama kaikille.

Kuva lainattu täältä.

Kuva lainattu täältä.

Vesisade vaatii myös fiilistelybiisin. Aivan loistavaa musiikkia, vuonna kivi ja papu tehty. Olkaa hyvät!

Negative - Touchless

Rain washing our faces but I don’t care.
Somewhere in those places we’re never getting there
I can’t live in this pain it’s never going away
But I’ll be waiting all my life for the day
So far away but still so close
Behind us behind us

Hold me
Kiss me

Love me
Don’t ever leave me

Now I see those places but I still care
I see two faces when I look at myself
So far away but still so close
Behind us behind us

Hold me

Kiss me
Love me.

Don’t ever leave me.
When you hold me
Can you kiss me?
First you love me
Don’t ever leave me

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vingutko sinä vesisateesta? Mikä siinä on niin vastenmielistä?

Elämän pieniä iloja!

Viimeaikoina olen elänyt harvinaisen tylsää ja sisällötöntä elämää. Töiden ja koiran kanssa olon lisäksi lähinnä pelannut, katsonut jääkiekkoa tai muuten vaan maannut kotona. Tosiaan, eilen pääsin sinne ikeaan ja tänään oli sitten vuorossa niiden kamojen kokoaminen. Kaveri suostu tulee jelppaamaan mua näiden kanssa, itsehän olen niin rähmäkäpälä, etten varmasti olisi saanut näitä kasaan. Itseasiassa hermot olis varmasti mennyt ja samalla jotakin rikki, mikäli olisin yksin joutunut kokoamispuuhiin!

Kahvittelun, kokoamisten, siivousten ja järjestelyjen jälkeen on hemmetin hyvä fiilis! Tää kämppä tuntuu vihdoinkin omalta - ja on myös paljon viihtyisämpi! Nämä ovat näitä elämän pieniä iloja, joista meikäläinen nauttii täysin rinnoin! Saattaa olla, että tämä tuleva kevät vaikuttaa myös meikäläisen energiatasoon positiivisesti. On tätä jo odotettukin! Hyvään fiilikseen lisäpotkua tuo myös - ainakin meikäläisen mielestä - tämän kesän hitti-fiilis-biisi! Nimittäin Fall Out Boy - My Songs Know Whats You Did In The Dark. Aivan loistava biisi! Vauhtia ja fiilistä on juuri sopivasti, kertosäe on erittäin tarttuva. Joka tavalla aivan mahtava, ellei jopa täydellinen!

Joidenkin mielestä saattaa kuulostaa oudolta, että tällaisista "normaaleista ja arkisista" asiosita meikäläinen saa näin paljon virtaa ja positiivisen fiiliksen. Joillekin nämä saattavat olla ihan tavallisia asioita, mutta meikäläiselle tällaiset päivät ovat harvemmassa. Teen todella pitkiä - ja stressaavia! - päiviä töissä ja monesti kotiin tultiani en jaksa tehdä muutakuin mennä koiran kanssa lenkille, hetkeksi koneelle istumaan ja sitten maate. HEH. Tekosyitä? Ehkä, mutta olkoot vain! Eihän sillä ole loppujenlopuksi mitään merkitystä mitä muut ihmsiet ajattelevat asioista, joista minä saan positiivisen fiiliksen ja rutkasti energiaa. Jokaisellahan on ne omat juttunsa. Itse olen ainakin tyytyväinen, että näinkin "helposti" saan itselleni sen hyvän mielen. Huomattu meinaan on, että todella monet ihmiset "vaativat tai tarvitsevat" nykyään kaikenmaailman huvituksia ja extraa elämäänsä ollakseen tyytyväisiä. Aina pitäisi olla menossa johonkin, tehdä jotakin ja niin edelleen. Tapansa kullakin. Tähän joku voisi todeta, että "oletpa tylsä." Kerran täällä vaan eletään ja on tehtävä asioita!" Tottahan tuokin on, mikäli on tuota mieltä. Olen henkilökohtaisesti erittäin tyytyväinen elämääni sellaisena kuin se nyt on. Mikäli en olisi, tekisin asialle jotakin - ja nopeasti. Olen onnellinen ja se riittää.

Tähän loppuun vielä päivän projektien tulokset:

Sain aikaseks myös salaatin... 

Kyseisen salaatin ainekset. Laita oman makusi - tai kulhosi koon - mukaan!

Tonnikalaa öljyssä.

Makaroonia.

Salaattia.

Kurkkua.

Keltaista ja punaista paprikaa.

Fetajuustoa.

Raejuustoa.

Sekaan majoneesia, itse suosin valkosipulia.

...jota myös söin.

Pakkohan sitä on ruoan kanssa myös juoda jotakin. 

Mieli teki Colaa tälläkertaa. Jäkkäriksi kahvia, tietyst

Nyt mahtuu molemmat koneet samalle pöydälle! :D

Tää pöytä niin upea! nyt ei enää tarvitse tapella tuon läppärin kanssa, että mahtuuko se viereen vaiko ei! Varsinkin kun haluaa datauksen ohella katsoa sitä NHL:ää, Suomeksi jääkiekkoa Pohjois-Amerikasta. Pöytä sopii värinsä ja mallinsa puolesta myös muuhun "sisustukseen."

Kyllä kelepaa! Ihan meikäläsennäköiset tuolit ja pöytä. ;)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mistä ihmiset saavat hyvän fiiliksen? Tarvitseeko pienten arkisten ilojen lisäksi jotakin extraa? Ja jos vastasit edelliseen kyllä, niin kuinka paljon, kuinka usein ja minkälaatusia?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

PS. Pyydän anteeksi ensimmäisten kappalaiden kamalaa tasoitusta. Se ei vaan suostunut menemään niin, kuin olisin sen halunnut menevän. Koittakaa kestää! 

Ikea

Vihdoin! Sain toteutetuksin sen kauan suunnitellun ikea reissun! Ikeahan on tuossa "vieressä" , kävelen sinne noin 15 minuuttia, mutta ongelmana on - tietysti - se, etten saa tuotua sieltä mitään isompaa! Iso kiitos Tiinalle, joka lähti meikäläiseen messiin ihan omasta tahdostaan, ei tarvinnut edes suostutella, ainakaan kovin paljon! 

Mitä sieltä sitten tarttui mukaan? En ala luettelemaan kaikkea tilpehööriä, mutta maininnan arvoisena pidän uutta tietokonepöytääni! 200cm x 60cm pöytälevy ja siihen viisi jalkaa. Ai että, en ole haaveillut pitkästä pöydästä kuin, noh, koko ikäni! Uuden tietoknetuolinkin sain ostettua, jumalauta ku olikin mukava istuttava, ainakin sen kolme sekuntia kun kokeilin. Rahaakaan ei mennyt niinpaljon kuin alunperin on ajatellut, joten plussaa siitäkin. 

200cm x 60cm pöytälevy. Kuva lainattu Ikean sivuilta.

70cm korkea. Varsin tavallinen jalka. Kuva lainattu Ikean sivulta.

Ja jottei ostokset jäisi tähän, niin pakkohan sitä oli kesäksi hankkia parvekekalusteet! Lasipöytä ja kaksi tuolia, ihan perus polyrottinkia metallijaloilla. Nämä hommasin tarjousladosta (tai tunnetummin tarjoustalosta, mutta latohan se oikeasti on!) 

Palataan tuohon ikeaan. Aivan uskomattoman hyvää ruokaa,  jälleen kerran! Ja nytkun puhutaan siitä ruoasta niin palataanpas ajassa taaksepäin ja käsitellään hetki tuota hevosenliha SKANDAALIA, joka sekin sai tämän pienen maan lähes sekaisin. Itsehän en ymmärtänyt noussutta kohua, joka nousi siitä, että pakkausmerkinnät eivät vastanneet pakkauksen sisältöä. Silti, keskusteluissa kuuli lähes poikkeuksetta siitä, että miten ihmiset voivat syödä hevosta? Hevonenhan on kotieläin siinä missä koira ja kissakin. Naurettavaa. Lisäksi kohun suuruus ihmetyttää senkin takia, että minkäänlaista terveysriskiä ei tainnut olla? Tai en ainakaan ole kuullut, että hevosenlihalle olisi joku allerginen? Kaipa tämäkin voi olla mahdollista, varsinkin tässä maassa. Ylipäätäänkin tällaiset kohut saavat meikäläisen hihittelemään kuin pikkuflikka. Tässä maassa on paljon, suoraan sanottuna helvetisti ongelmia jotka pitäisi ratkaista tai ainakin saada jonkinlaiseen järjestykseen, mutta sitten - varsinkin media - suurentelee tällaista, jolla ei periaatteessa ole minkäänlaista vaikutusta "tavallisen" ihmisen arkeen, vai onko muka? 

On tietysti hyvä, että tämäkin asia otettiin puheeksi. Tottakai pakkausmerkintöjen on vastattava tuotetta, mutta minkäs - edes systeemi - sille mahtaa, jos joku ulkopuolinen kusettaa? On selvää, ettei valtiolla ole varaa, aikaa eikä edes välttämättä haluja testata kaikkea ruokaa ja muita elintarvikkeita joita Suomeen tuodaan ulkomailta, joten siinäkin suhteessa tällaisen yksittäisen tapauksen nostaminen skandaaliksi on käsittämätöntä. Entäs jos minun tänään ostamassani meetvurstissani on hevosenlihaa, vaikka pakkausseloste sanoo jotain aivan muuta? Entä sitten? Pistän sen silti hyvillä mielin poskeeni, enkä edes huomaa makueroa. Jos saan ruokamyrkytyksen, tai jotakin muuta sellaista, menen lääkäriin. En voi kaupassa alkaa tutkimaan jokaista pakkausta - ja sen jälkeen vielä epäillä niitä - tulematta hulluksi. 

Tähän loppuun vielä todettava, että Suomessa paisutellaan ihan väärillä asioilla. Tietysti media paisuttelee sillä mikä myy, mutta lyön pääni vetoa, että olisi paljon mehevämpiäkin juttja kuin hevosenliha.

Kiittämättömyys on maailman palkka

Yksi asia jota vihaan ihmisissä on kiittämättömyys. Itseasiassa tämä piirre ihmisessä saa vereni kiehumaan alta sekunissa. Kerron nyt yhden esimerkin, joka saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta kyllä, näinkin kiittämättönmiä ihmisiä Suomesta löytyy.

Tarina alkaa, kun nainen tapaa miehen, tai mies naisen, ihan kumminpäin tilanteen haluaa itse kuvitella. Pari hengailee ja alkaa seurustella, niinkuin näissä uusissa tuttavuuksissa usein käy mikäli kemiat kohtaavat. Pari on onnellisesti yhdessä ja loppujenlopuksi päättävät muuttaa yhteen. Nainen on saanut vakituisen työpaikan ja ostanut aikaisemmin itselleen asunnon, lainarahalla tietysti. Mies käy myös töissä, mutta vakituista paikkaa ei ole  

Muutama kuukausi menee upeasti, on mahtavaa asua yhdessä ja parisuhde kukoistaa, niinkuin se yleensä tuossa vaiheessa kukoistaa. Kaikki tuntuu täydelliseltä. Mies alkaa käyttäytyä oudosti yhden Pohjois-Suomen reissun jälkeen, jonka teki ystäviensä kanssa. Nainen ei sen enempää utele, mutta asia jää häntä vaivaamaan. Hän ottaa asioista selvää ja alkaa epäillä miehen pettäneen tätä toisen naisen kanssa. Mies, tietysti, kiistää kaikki syytökset jyrkästi, mutta myöhemmin käy ilmi, että mies todella on pettänyt naistaan toisen, huomattavasti nuoremman naisen kanssa. 

Asia saadaan jotakuinkin selvitettyä, kun mies astuu armeijan leiviin. Nainen antaa miehen jopa jäädä asumaan armeija-ajaksi asuntoonsa, koska haluaa pysyä ystävinä ja miehellä ei käytännössä ole mitään paikkaa mihin mennä, ei työpaikkaa- ei tuloja ja niin edelleen. Mies aloittaa armeija-aikana suhteen naiseen, jonka kanssa on alunperin pettänyt nykyistä kämppistään ja vaatii, että tämä saisi tuoda tämän uuden naisensa "heille" muutamaksi päiväksi "kylään". Nainen ei tietenkään tähän suostu - kukapa meistä suostuisi??- ja mies suuttuu ja lähtee ovet paukkuen pihalle.

En voi käsittää miten tällä miehellä on ollut pokkaa moiseen? Nainen antaa hänen asua omassa asunnossaan kaiken pettämisen, valehtelun, suoranaisen hyväksikäytönkin jälkeen. Hyvää hyvyyttään nainen haluaa turvata miehen peruselämisen vähintäänkin siksi aikaa kun hän on intissä...

Miten ihminen voi olla noin - suoraan sanottuna kusipää - kiittämätön? Meikäläinen olisi hyvin hiljaa, helvetin nöyränä ja ikuisesti kiitollinen tuossa tilanteessa. Naisen tilanteessa taas en miettisi hetkeäkään, vaan panisin äijän pihalle - samantien - keneltäkään mitään kysymättä.

Kiittämättömyys kukoistaa muuallakin kuin tässä tarinassa. Jokapäiväisessä elämässä huomaa, miten kiittämättömiä ihmiset ovat. Montako kertaa kuulee kiitosta hyvin tehdystä työstä, pienestä eleestä, sanoista tai ylipäätään mistään millä haluaa auttaa tai vain yksinkertaisesti saada aikaan hyvää mieltä muille kuin itselleen- suhteutettuna siihen miten paljon paskaa saa niskaansa kun on tehnyt, sanonut, ollut tekemättä tai jättänyt sanomatta.

Kevätsutinat

Kaikkialla kohisee. Kaupungilla, työpaikoilla, kaupoissa, missä vaan liikut, mihin tahansa katsot. Ei tarvitse kuin kuunnella ja huomaa, että monilla on menossa kevätsutinat.

Mistä tällaiset kevätsutinat sitten johtuu? Piristyykö ihminen valosta, pidemmistä päivistä, ajatuksesta kesästä vai mistä? Tuoksuista? Äänistä? Näistä kaikista? Joskus jossain tutkimuksessa väitettiin, että ihmisen kroppa ja hormonit aktivoituvat ja alkavat elää omaa elämäänsä kevään kynnyksellä. Kevätsutinat on ihan kivoja, tuovat piristystä ehkä muuten tylsään arkeen. Uusia tuttavuuksia, suhteita, suoraan sanottuna kiimaa muodostuu selvästi helpommin kuin pimeässä ja kylmässä talvessa. Jokaisella asialla on myös kääntöpuolensa. Voiko keväästä olla haittaa jo olemassa olevalle parisuhteelle? Varsinkin suht tuoreelle sellaiselle? Vai tuoko kevät siihen uutta puhtia ja kipinää?

On olemassa myös ihmisiä, joita kevät ei todellakaan saa aktivoitumaan. Itsellä on herännyt sellaisia tuntemuksia, että saatan tänä keväänä lukeutua tähän ryhmään. Ryhmään, jota ei voisi pätkääkään kiinnostaa sutinat, suhteet, kipinät ja kiimat tai mikään siihen liittyvä. Pikemminkin ahdistaa. Kuitenkin, hämmentävää on se, että jonakin päivänä saattaa olla sellainen olo, tuntemuksia, ettei läheisyys olisi lainkaan pahitteeksi. Pidemmän päälle ajatus jostakin - vaikka sitten lyhyemmästäkin - suhteesta kuitenkin ahdistaa.

Mahdollisuus jonkinlaiseen kevätsutinaan olisi tälläkin suunnalla, muttakun ei niin ei.  Koskaan ei pidä kuitenkaan sanoa ei koskaan - se on todettu tässäkin elämässä jo monen monta kertaa. Ovet, ikkunat ja takaportit pidetään auki mahdolliselle tulevalle sutinalle tai suhteelle, mutta ei tänään - ainakaan todennäköisesti.

Kaikenkaikkiaan kevät ja siihen "kuuluvat" sutinat piristävät myös tätä ihmismieltä. Suurimasta osasta ihmisistä hehkuu hyvä olo, positiivisuus ja tietynlainen raikkaus joka tietysti tarttuu meikäläiseenkin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, tiesvaikka seuraava vastaantulija olisikin se tämän kevään sutina.

ESITTELY

Ensimmäisenä kaikkia aina kiinnostaa, että minkälainen ihminen on blogin takana. 23-vuotias mies, Turkulainen. Työskentelen lähihoitajana. Mielipide löytyy asiaan kuin asiaan, itseasiassa, ei tule näin äkkiseltään mieleen mitään johon suhtautuisin "neutraalisti".

Asiaa tulee varmasti aina iltapäivälehtien lööpeistä arkisiin asioihin. Pääosin kuitenkin pyrin pysymään ajankohtaisissa asioissa ja työni puolesta varmasti tulee jokin sananen tuosta vanhuspolitiikasta, jos nyt tuota sanaa voi käyttää.

Ja jottei menisi tylsäksi. Käväisin tuossa aikani kuluksi kuvake.netissä aamulla ja järkytyin. Pariskunta on onnellisesti yhdessä ja odottavat ensimmäistä lastaan. Nainen vannoo ikuista rakkauttaan miestään kohtaan ja päinvastoin. Kaikki näyttää olevan hyvin. Kommentteja katsoessani ihmettelen, että miksi he saavat niinpaljon kritiikkiä? Palaan naisen profiiliin ja huomaan iän olevan 16. Ohhoh, ompas nuori. Ei siinä mitään, tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet ensimmäisen lapsensa nuorena. Mies vastaavasti on 23. Tässäkohtaa tulee sellainen "mitä vittua" fiilis? 

Itse en voisi kuvittellakaan seurustelevani, harrastavani seksiä saatikka perustamaan perhettä 16- vuotiaan kanssa. En ikinä. Vaikka 16- vuotias olisikin ikäisekseen miten kypsä tahansa - hän on lapsi. Mieheltä mielestäni vastuutonta ja erittäin typerää. Olenkokan mahtanut jäädä jälkeen nykyajasta, olenko ainut, joka edelleen ajattelee perheen perustamisen olevan se viimeinen lukko vakaalle suhteelle, jonka puolesa sitten taistellaan viimeiseen saakka? Se eroaminen on nykyään niin "helppoa" ja siihen jopa kannustetaan huolestuttavan paljon. 

Tuo edellämainittu suhdehan ei tule kestämään, se nyt on aivan 110% varma. Tietysti, jos mies haluaa taantua 16- tasolle, lähteä bilettämään teinihelvettiin parin vuoden päästä (kun vaimoke tulee siihen ikään) ja vähintäänkin elättää koko perheen kunnes tyttö saa jonkinlaisen koulun käytyä niin saattaa olla hiuksen hieno mahdollisuus, että he ovat yhdessä useamman vuoden jälkeen. Siti, jossainvaiheessa eroavat, varmasti. Sitten on taas yksi YH-äiti lisää. Valtio maksaa taas kaikenmaailman tukia ja meikäläisenkin verorahoista menevät sitten ne...

Ja kaikki tämä sen takia, että mies halusi sekaantua teiniin, joka sitten sokeasti rakastui häneen, eikä varmastikkaan - edelleenkään - käsitä minkälaista hänen loppuelämänsä tulee olemaan.

"You disagree? e-mail to mielipidekaikkeen@gmail.com"