Kiittämättömyys on maailman palkka

Yksi asia jota vihaan ihmisissä on kiittämättömyys. Itseasiassa tämä piirre ihmisessä saa vereni kiehumaan alta sekunissa. Kerron nyt yhden esimerkin, joka saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta kyllä, näinkin kiittämättönmiä ihmisiä Suomesta löytyy.

Tarina alkaa, kun nainen tapaa miehen, tai mies naisen, ihan kumminpäin tilanteen haluaa itse kuvitella. Pari hengailee ja alkaa seurustella, niinkuin näissä uusissa tuttavuuksissa usein käy mikäli kemiat kohtaavat. Pari on onnellisesti yhdessä ja loppujenlopuksi päättävät muuttaa yhteen. Nainen on saanut vakituisen työpaikan ja ostanut aikaisemmin itselleen asunnon, lainarahalla tietysti. Mies käy myös töissä, mutta vakituista paikkaa ei ole  

Muutama kuukausi menee upeasti, on mahtavaa asua yhdessä ja parisuhde kukoistaa, niinkuin se yleensä tuossa vaiheessa kukoistaa. Kaikki tuntuu täydelliseltä. Mies alkaa käyttäytyä oudosti yhden Pohjois-Suomen reissun jälkeen, jonka teki ystäviensä kanssa. Nainen ei sen enempää utele, mutta asia jää häntä vaivaamaan. Hän ottaa asioista selvää ja alkaa epäillä miehen pettäneen tätä toisen naisen kanssa. Mies, tietysti, kiistää kaikki syytökset jyrkästi, mutta myöhemmin käy ilmi, että mies todella on pettänyt naistaan toisen, huomattavasti nuoremman naisen kanssa. 

Asia saadaan jotakuinkin selvitettyä, kun mies astuu armeijan leiviin. Nainen antaa miehen jopa jäädä asumaan armeija-ajaksi asuntoonsa, koska haluaa pysyä ystävinä ja miehellä ei käytännössä ole mitään paikkaa mihin mennä, ei työpaikkaa- ei tuloja ja niin edelleen. Mies aloittaa armeija-aikana suhteen naiseen, jonka kanssa on alunperin pettänyt nykyistä kämppistään ja vaatii, että tämä saisi tuoda tämän uuden naisensa "heille" muutamaksi päiväksi "kylään". Nainen ei tietenkään tähän suostu - kukapa meistä suostuisi??- ja mies suuttuu ja lähtee ovet paukkuen pihalle.

En voi käsittää miten tällä miehellä on ollut pokkaa moiseen? Nainen antaa hänen asua omassa asunnossaan kaiken pettämisen, valehtelun, suoranaisen hyväksikäytönkin jälkeen. Hyvää hyvyyttään nainen haluaa turvata miehen peruselämisen vähintäänkin siksi aikaa kun hän on intissä...

Miten ihminen voi olla noin - suoraan sanottuna kusipää - kiittämätön? Meikäläinen olisi hyvin hiljaa, helvetin nöyränä ja ikuisesti kiitollinen tuossa tilanteessa. Naisen tilanteessa taas en miettisi hetkeäkään, vaan panisin äijän pihalle - samantien - keneltäkään mitään kysymättä.

Kiittämättömyys kukoistaa muuallakin kuin tässä tarinassa. Jokapäiväisessä elämässä huomaa, miten kiittämättömiä ihmiset ovat. Montako kertaa kuulee kiitosta hyvin tehdystä työstä, pienestä eleestä, sanoista tai ylipäätään mistään millä haluaa auttaa tai vain yksinkertaisesti saada aikaan hyvää mieltä muille kuin itselleen- suhteutettuna siihen miten paljon paskaa saa niskaansa kun on tehnyt, sanonut, ollut tekemättä tai jättänyt sanomatta.