Kevätsutinat

Kaikkialla kohisee. Kaupungilla, työpaikoilla, kaupoissa, missä vaan liikut, mihin tahansa katsot. Ei tarvitse kuin kuunnella ja huomaa, että monilla on menossa kevätsutinat.

Mistä tällaiset kevätsutinat sitten johtuu? Piristyykö ihminen valosta, pidemmistä päivistä, ajatuksesta kesästä vai mistä? Tuoksuista? Äänistä? Näistä kaikista? Joskus jossain tutkimuksessa väitettiin, että ihmisen kroppa ja hormonit aktivoituvat ja alkavat elää omaa elämäänsä kevään kynnyksellä. Kevätsutinat on ihan kivoja, tuovat piristystä ehkä muuten tylsään arkeen. Uusia tuttavuuksia, suhteita, suoraan sanottuna kiimaa muodostuu selvästi helpommin kuin pimeässä ja kylmässä talvessa. Jokaisella asialla on myös kääntöpuolensa. Voiko keväästä olla haittaa jo olemassa olevalle parisuhteelle? Varsinkin suht tuoreelle sellaiselle? Vai tuoko kevät siihen uutta puhtia ja kipinää?

On olemassa myös ihmisiä, joita kevät ei todellakaan saa aktivoitumaan. Itsellä on herännyt sellaisia tuntemuksia, että saatan tänä keväänä lukeutua tähän ryhmään. Ryhmään, jota ei voisi pätkääkään kiinnostaa sutinat, suhteet, kipinät ja kiimat tai mikään siihen liittyvä. Pikemminkin ahdistaa. Kuitenkin, hämmentävää on se, että jonakin päivänä saattaa olla sellainen olo, tuntemuksia, ettei läheisyys olisi lainkaan pahitteeksi. Pidemmän päälle ajatus jostakin - vaikka sitten lyhyemmästäkin - suhteesta kuitenkin ahdistaa.

Mahdollisuus jonkinlaiseen kevätsutinaan olisi tälläkin suunnalla, muttakun ei niin ei.  Koskaan ei pidä kuitenkaan sanoa ei koskaan - se on todettu tässäkin elämässä jo monen monta kertaa. Ovet, ikkunat ja takaportit pidetään auki mahdolliselle tulevalle sutinalle tai suhteelle, mutta ei tänään - ainakaan todennäköisesti.

Kaikenkaikkiaan kevät ja siihen "kuuluvat" sutinat piristävät myös tätä ihmismieltä. Suurimasta osasta ihmisistä hehkuu hyvä olo, positiivisuus ja tietynlainen raikkaus joka tietysti tarttuu meikäläiseenkin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, tiesvaikka seuraava vastaantulija olisikin se tämän kevään sutina.