 |
| Kuva. |
Töissä on ihan jees ja asukkaat on jotkut jopa ihania, mutta... Se - aivan varmasti jokaisen - työpaikan ongelma. Se ainainen vinkuminen jostakin. Mikään ei ole koskaan hyvin, lähestulkoon kaikki on päin sitä itseään tai asiat on vähntäänkin hoidettu - helvetin - huonosti. Tämä ei siis ole minun mielipiteeni, vaan monen, monen muun. En sano, että olisin 110% tyytyväinen kaikkeen, mutta eihän täydellisyyttä voikkaan olettaa? Vai voiko? Oon nyt ottanu sen tyylin ja asenteen, että olen 8h töissä ja kun lähden kotiin niin se siitä. Lopetan sen turhan stressaamisen mistään, koska ei se mitään auta - se on niin huomattu. Tekisin vain hallaa itselleni - ja myös työpaikalleni - jos miettisin jokaista sanaa, tekoa ja jopa systeemistä riippuvia asioita, joihin en voi itse vaikuttaa - hulluksihan siinä tulisi - eikö?
 |
| Kuva. |
Asenteella on moneen asiaan suuri merkitys, teet sitten mitä tahansa. Oon huomannu, että jopa "itsestään vähemmän riippuvat" asiat, eli asiat, joissa oma vaikutuksesi ja suorituksesi on pieni verrattuna ryhmän vastaavaan Asiat sujuvat paremmin kun painat menemään positiivisella asenteella. Vaikka osuutesi on pieni, voit vaikuttaa muiden toimintaan positiivisesti, jos uskot omaan tekemiseesi, etkä ole liikkeellä "ei tämä kuitenkaan onnistu" meiningillä.
 |
| Kuva. |
Asenneongelma on sellainen asia, jota vihaan ihmisissä. Mistä tällainen johtuu? Haluaako ihmiset tahallaan pilata muiden fiiliksen? Vai haluavatko he epäonnsitua tahallaan? kuluttaa energiaaa turhaan murehtimiseen sen sijaan, että yrittäisivät, vaikka tilanne vaikuttaisikin vaikealta?
Näitä voitaisiin soveltaa melkein kaikkeen elämässä. Vai keksiikö joku tilanteen, jossa asenneongelmasta olisi hyötyä?
Anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet. En jaksa korjata, vielä.
VastaaPoista