YÖ työssä. What a surprise.

Tosiaan, tässä viimeaikoina tehnyt helkutisti näitä yö-vuoroja. Sekin osaltaan selittää tän blogipuolella olleen hiljaisuuden, ainakin osittain. Oikeastaan oon muutenkin tehny kauheesti töitä. Todellisuudessa ihan yhtä paljon kun kaikki muutkin, mutta stressi, vitutus ynnämuu !"#¤%& on saanu tän tuntumaan siltä, että olisin aina töissä. Ei, en vie työasioita kotiin, mutta jos mulla on vapaa, niin mietin, että ei !"#¤%& taas kohta töihin... Päivien ja kellon kyttäämistä jatkuvasti, että koska sinne täytyy taas mennä... Tavallaan nää yö-vuorot helpottaa, onhan nää rennoimpia vuoroja, eihän mulla aamu-/iltavuorossa olis aikaa tännekään mitään kirjotella...

Kaksi viikkoa lomaan, sen verran pitäisi vielä jaksaa. Työvuoroja on jäljellä tämä yö mukaanlukien 12. HUOH. Kaksi viikkoa on lomaa tiedossa, mitä silloin tekisi? Makaisiko kotona, vaiko tekisi ihan oikeasti jotakin? Kyllä, ajattelin tehdä jotain, toivottavatsi ei tälläkertaa jää vaan suunnittelun ja meinaamisen puolelle. Tää on meikäläisessä, jopa omasta mielestä, se kaikista vittumaisin ja kamalin piirre/puoli. Tietynlainen saamattomuus. Kun en saa aikaan sitä mitä ehkä pitäisi. Tai sitten se on vaan kiinnostuksen puute. Ei kiinnosta nähdä ihmisiä, ei kiinnosta pitää itseään tietyllä tavalla hyvässä kunnossa ja niin edelleen... palataan asiaan: Eihän sitä koskaan kannata mitään sen suurempaa suunnitella, koska suunnitelmilla on tapana mennä... vituiksi... Mitään erikoistahan en voi tehdä, kuten lähteä matkalle jonnekkin tai muuta vastaavaa, koska on nuo 3 karvakasaa, joista täytyy pitää huolta. Saisinhan mä hoitajan kissoille, ehkä jopa koiralle, muttakun ei raaski niin ei raaski.

KESÄ. Se on tullut. Se nähtiin ja koettiin viimeisään tänään. +28 parvekkeella, hyi helvetti. Koirankaan kanssa ei voinu kunnon lenkille lähteä, ku ei perkele happea saanut. Eipä siinä, ei se koirakaan tykkää päivisin kävellä. Illalla sit käppäiltiin töihin, ei nyt koko matkaa, mutta jonkun matkaa kuitenkin. Niinkuin edellä on mainittu, lomasuunnitelmiin kuuluu tuo kesäinen sää, joka kyllä muuttuu viileäksi ja sateiseksi viimeistään sillon ku mun ensimmäinen lomapäivä koittaa. Se on varma juttu se. Eihän se nyt vaan käy päinsä, että MINÄ + LOMA + HYVÄ sää. Nowaydude.

Miten tää tekstin tuottaminen nyt tuntuu niin vaikeelta? tätäkin pientä tekstin pätkää kirjottanu jo yli puol tuntia. Ehkä kuitenkin tää kokoaikainen valmius mennä auttamaan jotain mummoa tai pappaa verottaa ajatuksen juoksuani hieman.

Tästä(kin) postauksesta varmaan huomaa, että viimeaikoina elämäni on lähes kokonaan työn ja kodin varassa ja välissä. On tää tavallaan helvetin tylsää, mutta samalla turvallisen helppoa ja rutiinimaista. Aina sillon tällön, tai no todella harvoin "tapahtuu" jotain, mitä en pysty ennalta kertomaan.

ps. rönsyilee mukavasti teksti. hah. koittakaa kestää, itse en kestä. ;)

Oi kesä ja kärpäset, te vitun kamalat itikat, pelastakaa minut kahden viikon päästä!